Kouluvierailusta

Moikka!

Kuten olen maininnut, mulla kuuluu täällä opintoihin pieni "harjoittelu" paikallisessa koulussa, ja haluaisin kertoa siitä lyhyesti, koska oon aika innoissani siitä. Vietän siis päivän kerran viikossa seuraamassa opetusta ja auttamassa tarvittaessa. Koulu, jossa olen, on katolinen alakoulu, mutta oppilaiden ei kuulemma ole pakko olla katolisia. Opettajista en tiedä, mutta en usko että kaikki ovat. Uskonto kuitenkin näkyy pitkin päivää rukouksissa ja uskonnollisissa lauluissa. Myös koulussa painotettaviin arvoihin uskonto luonnollisesti vaikuttaa. Oma henkilökohtainen suosikkini on Puuha-Peten tunnusmusiikkiin laulettu "God's a builder" -laulu joka päivä ennen lounasta.

Koulu on hyvin erilainen verrattuna kouluihin kotisuomessa. Kaikki varmaan tietävät, että Britanniassa käytetään koulupukuja. Ja osa ehkä tietää että koulu aloitetaan aiemmin. Itse olen aloittavalla luokalla, tätä alempana on vain nursery eli vähän niin kuin lastentarha, ja lapset luokassa ovat iältään 4-5 -vuotiaita, ja jo heillä on koulupuvut. He aloittavat koulun kello 9 aamulla, tosin osa tulee jo päivähoitomaisesti aiemmin syömään aamupalaa ja leikkimään. Jo nämä nelivuotiaat kutsuvat opettajia Mr. sukunimi ja Miss Sukunimi. Jo näitä nelivuotiaita käsketään ulkoillessaan pysyä kaukana lätäköistä ja mudasta. Hassua, eikö?

Ollessani koulussa, minusta tuntui välillä, että lasten on tärkeintä olla hiljaa ja nätisti paikallaan. Sitä painotettiin koko päivä; päivän aluksi piti istua hiljaa, ulkoa sisälle piti jonottaa suorassa jonossa hiljaa, päivän päätteeksi piti istua hiljaa. Seurasin vähän myös vanhempia oppilaita, ja sen hiljaa istumisen he olivat todellakin oppineet.

Vielä yksi asia tulee äkkiseltään mieleen. Työskentelen iltapäivisin kolmasluokkalaisten kanssa, koska heidän omalla opettajallaan on kädet täynnä töitä muutenkin, niin meitä on pyydetty auttamaan. Tehtävä on auttaa lukivaikeus-oppilaita lukemisessa, heidän päivittäiseen kouluarkeensa kuuluu harjoitella ääneen lukemista henkilökohtaisessa ohjauksessa. Niin se oli kirjattu heidän HOPS:eihinsa. Minusta onvähän outoa, että minut (meidät), ensimmäisestä harjoittelupäivästä lähtien laitettiin hoitamaan tätä tehtävää. Ohjeeksi annettiin "Anna heidän lukea pari sivua ja sano jotain positiivista palautteeksi." Olen hoitanut tätä tehtävää iltapäivisin nyt neljän viikon ajan, ja joka kerta joudun sanomaan apua pyytävälle lapselle vähintään kerran että sori mutta en ole nähnyt tota sanaa ikinä ennen, en osaa sanoa miten se lausutaan. En ole viettänyt tarpeeksi aikaa opettaen suomalaisissa kouluissa sanoakseni varmaksi, mutta olen melko varma, että meillä lukemisen opettajaksi ei laitettaisi ihmistä jonka äidinkieli ei ole suomi.

P.S. Meillä on pukukoodi, mustat housut tai hame, ei farkkuja ja hameen tulee olla polvipituinen. Tennarit eivät kelpaa kenkinä. :D