London parts 1 & 2

Heippa! Maanantaina pyörähti täyteen 3 kuukautta täällä saarivaltiossa. Edelleen, ihan rattoisaa, mutta alkaa pikkuhiljaa reissuväsymys painaa. Kotona (asuntolahuoneessa) on vähän tylsää hengailla, joten koko ajan pitää olla tekemässä jotain tai reissaamassa johonkin, mikä taas johtaa siihen että väsyttää. Viikonloppuna oltiin Lontoossa, nautittiin bussimatkasta ja joulutunnelmasta. Kerron lisää siitä ihan juuri. Tänään oli viimeinen school placement päivä ja huomenna lähdetään viimeiselle reissulle, Edinburghiin. Joululahjat on hankittu, joten Edinburghissa saa vaan rentoutua. Nyt, kuitenkin Lontoon tunnelmiin. Oikeastaan, voisin ensin kertoa lyhyesti ensimmäisestä Lontoon reissusta, ja sitten jälkimmäisestä.

Part 1

Ensimmäinen päivä oli (mulle) puolikas. Aloitettiin kävelemällä Eustonin juna-asemalta karttaa katsomatta suuntaan x, päädyttiin Leicester Squarelle ja Trafalgar Squarelle. Siitä jatkettiin vielä Big Benille, ja Buckinghamin palatsille. Viljami otti metron Green Parkista Oxford Circukselle, itse kävelin. Käytiin syömässä ja lähdettiin hotelliin lepäämään. Meillä oli hotelli Willesden Greenissä, olikohan 12 min metromatka Bond Streetin metroasemalta. Valittiin se koska oli tasoonsa nähden edullinen koska oli vähän kauempana.

Toisena päivänä, päätettiin että lähdetään Abbey Roadille. Aamulla kuitenkin satoi joten päädyttiin että mennään ensin keskustaan aamukahville. Lopulta päädyttiin kuitenkin Abbey Roadille ja Nottinghilliin. Nottinghilliä suosittelen kyllä alueena, siellä oli ihan kävellä ympäriinsä ja ihailla miten rikkaat elää. Pidän sinne muuttoa tavoitteena elämälleni. Tästä jatkettiin jälleen metrolla ja joen rantaan kävelemään. Sen jälkeen pyörittiin keskustassa, mm. Piccadilly Circuksella,  kunnes oli aika syödä ja mennä nukkumaan.

Kolmannesta päivästä en muista kuin loputtomat kitarakaupat Denmark Streetillä, Fish& Chipsin, kävelyn Hyde Parkissa ja Harrodsin. Kai me jotain muutakin puuhattiin, koska juna takaisin Manchesteriin lähti vasta 20.40, en vaan muista. Mukavaa meillä silti oli <3

     






















Part 2

Tällä Lontoon reissulla valittiin kulkutavaksi bussi, koska se oli huomattavasti halvempi. Virhe.
Menomatka bussi oli tunnin myöhässä, ja jäi matkalla aikataulusta vielä 40 minuuttia lisää. Oltiin perillä Lontoossa Muistaakseni n. kello 12 yöllä alkuperäisen n. kello 10 sijaan. Hostelli oli taas Willesden Greenin metroaseman lähistöllä, joten Oyster Cardille tuli heti käyttöä. Metrosta sen verran, että Jubilee linja joka juuri tonne Willesdeniin menee on musta tosi kätevä, nyt kun olen käyttänyt sitä kahdella Lontoon reissulla joka päivä. Voisin kuvitella katsovani sen varrelta majoitusta jatkossakin jos Lontooseen matkustan. Ja Oyster on kätevä, kahdella sisimmällä vyöhykkeellä päivän maksimihinnaksi tulee 6,50 puntaa, ja jos sattuu omistamaan railcardin, on tämä maksimihinta 4,30 puntaa. Ei mitenkään kovin kallista siis!

Ekan päivän agenda oli mennä Hydeparkin Winterwonderlandiin. Markkinat oli kivat ja sääkin kuin Suomessa vappuna. Käveltiin Oxford Streetiä pitkin, käytiin tsekkaamassa historiallinen Selfridges-tavaratalo ja jatkettiin Piccadilly Circukselle, Trafalgar Squarelle ja Leicester Squarelle. China Town käytiin tsekkaamassa myös, ja syötiinkin kiinalaista. Päivä ei ollut vielä ohi, vaan käveltiin Covent Gardeniin ihailemaan lisää jouluvaloja. Eikä vieläkään maltettu lopettaa, vaan käveltiin joen rantaan ja South Bankille, otettiin lasit mulled winea. Madeltiin London Eyen ohitse Big Benille, Westminster Abbeyn ja Houses of Parliamentin ohi palatsille iltavalaistuksessa. Tässä vaiheessa oltiin otettu luvaton määrä selfietä ja muitakin kuvia, ja päätettiin kävellä vielä palatsilta Green Parkin läpi metrolle ja Jubilee linjaa pitkin  kotiin.

Toinen aamu valkeni ei niin hienona. Otettiin metro suuntana Harrodsin tavaratalo. Petyin siihen ensimmäisellä kerralla, ja niin nytkin. Jotenkin en vaan pidä sitä hypetystä vastaavana. Se oli lisäksi täynnä ihmisiä ja erittäin ahdas. Pikashoppailun jälkeen suunnattiin National History Museumiin. mutta jono oli sen verran pitkä, että jätettiin se väliin ja lähdettiin Borough Marketille. Se oli musta ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu, menisin uudestaankin! Kaikkia ihania maistelujuttuja ja kaikenlaisia pientuottajia. Käveltiin London Bridgen yli ja ihailtiin Tower Bridgeä vesisateessa. Matka jatkui St. Paulin katedraalin ohi takaisin keskustaan, ja Fortnum & Mason tavarataloon. Sekin aivan täynnä, mutta hieno tavaratalo. Kuitenkin omasta mielestäni kaikkein hienoin tavarataloista on Selfridges. Osan kanssa lähdettiin vielä pyörimään SoHoon ja löydettiin Nordic Baker, josta ostettiin karjalanpiirakoita ja korvapuusti. Ilta päättyi Whittard of Chelsea:n kahvilaan Covent Gardenissa, valkosuklaakaakaon merkeissä. Tässä vaiheessa kun matka hostellille alkoi, mentiin metroon kyseisen Covent Gardenin asemalla. Ja pakko sanoa. Oli hirvein asema millä oon ollut. Alas laiturille meni vain kierreportaat ja hissi, ja tietenkin mentiin suomalaisina reippaina tyttöinä portaita. Portaat ei kuitenkaan tuntuneet koskaan loppuvan, ja kun lopulta päästiin alas, selvisi syykin. Oltiin 15 kerrosta maanpinnan alapuolella, eli kuin olisi rakentanut 15 kerroksisen kerrostalon maan sisälle, kuten kyltti seinällä ystävällisesti ilmoitti.




Sunnuntai olikin viimeinen päivä Lontoossa, ja ajateltiin sään taas suosiessa aloittaa se aamukävelyllä puistossa. Käveltiin Regent's Parkin läpi Camden Towniin. Tästä olin kuullut paljon hyvää, mutta en itse pitänyt niin paljon. Arkkitehtuuri oli paikoin jännittävää, mutta muuten väenpaljous ahdisti niin, että en oikeastaan nauttinut. Enemmän nautin kävelystä joenrantaa King's Crossin asemalle. Omana tarkoituksena oli vain nähdä Harry Potterista tuttu asema, mutta truefaneja oli kymmeniä jonottamassa laiturille 9 3/4. Loppupäivä vietettiin oikeasti museossa, joka oli älyttömän suuri ja mielenkiintoinen. Sinne täytyy päästä toistekin, jos vaikka saisivat palautettua mammutin paikalleen seuraavaan kertaan mennessä. Lopulta päädyttiin juoksemaan bussiin, mutta oli antoisa retki.

Huhhuh. Vähän teitä kaikkia varmaan kiinnosti näin yksityiskohtainen teksti, mutta kirjoitettiinpa nyt kuitenkin. (Kuvat on miten sattuu, ne ei suostu tottelemaan, sori siitä.) Lisäksi, Huom, teksti on kirjoitettu keskiviikkona ennen kuin lähdin Skotlantiin, mutta ehdin leikkiä kuvilla vasta tänään, siitö aikamuoto alussa.

Born to run

Long time no see! Hävettää ajatellakin että näin paljon aikaa ehti venähtää kirjoitusten välissä. Mulla on lojunut kolme viikkoa luonnoksissa kirjoitus siitä kouluvierailusta, ois varmaan aika julkaista sekin.... Mutta mitäs, täällä pyyhkii ihan kivasti. Brittiläinen elämäntyyli on tarttunut, sorryt tulee jo ihan automaattisesti ja joskus pysähdyn juttelemaan vanhusten kanssa säästä. On tässä toki myös downside, nimittäin sää. Joulu on muka kolmen viikon päästä ja täällä oli esim eilen kymmenen astetta... Mutta mitäkö olen puuhaillut kun en ole ehtinyt kirjoittaa? No koulutöitä! Yritin saada kaikki pois alta, ja onnistuin ihan hyvin, mitä nyt American Spaces tuottaa ihan liikaa päänvaivaa. Vaikea vähän kirjoittaa kahdesta elokuvasta jos on nähnyt vain toisen.. On tässä ehditty matkustaakin, siitä lisää nyt.

Whitbyn satama

Pari viikkoa sitten hyppäsin junaan suuntana North Yorkshire Moors ja HOST-vierailu englantilaisessa kodissa. Suosittelen tätä muuten ehdottomasti jos on joskus mahdollisuus! Vietettiin (mun kanssa samassa paikassa oli tyttö Indonesiasta!) viikonloppua siis isossa, ihan tajuttoman siistissä (as in cool) maalaistalossa. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla, se oli jotain Harry Potterin Kotikolon ja Downton Abbeyn kartanon väliltä. Täynnä hienoja esineitä, ja Drawing room ja kaikki, mutta kuitenkin tajuttoman kotoisa ja kalkkunoita pihamaalla. Perjantai vietettiin ihan siellä, lauantaina käytiin kylän joulumyyjäisissä. Siellä olo taas oli kuin Heartbeatissa, ei huhhuh. Teetää, itsetehtyjä leivonnaisia ja kylän opettajan mies soittamassa joululauluja haitarilla ja jollakin perinnesoittimella. Kaikki tapahtui Village Hallissa, ja voi miten ihmiset oli mukavia. Aloin salaa haaveilla muutosta englantilaiseen maalaiskylään. Ainiin, parasta vielä, että Heartbeat on oikeasti kuvattu siellä, ei kyseissä kylässä mutta ehkä 20km päässä!! Kuitenkin jatkettiin matkaa Whitbyyn, ja sain nähdä myös itärannikon. Oli soma kaupunki, mutta vähän turhan kylmä marraskuussa koska kylmä merituuli, yöh. Illaksi palattiin kotiin, valmistin itse! Puddingia jälkiruuaksi ja sitten vaan oleskeltiin. Sunnuntaikin meni leppoisissa merkeissä ja palattiin kotiin. HOST-ihmiseni oli kyllä vaan ehkä maailman mielenkiintoisin ihminen ikinä, hän oli matkustanut paljon ja hänellä oli matkamuistoja kaikkialta. Toivon syvästi, että tapaan hänet kun hän seuraavan kerran tulee Suomeen. (Hän on ihan britti mutta miehensä oli puoliksi suomalainen, joten hän on käynyt Suomessa monesti!)

Whitbyn hiekkarantaa

Drawing room

Seuraava viikko meni koulutöiden merkissä, ja ehdinpä myös pitää koodaussession kotiopetuksessa oleville lapsille. Se oli osa yhtä kouluprojektia ja meillä oli kyllä todella mukavaa siellä. Luotiin koodi, jolla pystyi soittamaan musiikkia hedelmillä. Pitkä tarina, mutta siinä meitä auttoi laite nimeltä CodeBug, joka ollaan myös käännetty suomeksi osana tätä projektia. Viikonloppuna suunnattiin Irlantiin, ja oltiin siellä neljä päivää. Lennettiin torstaina Dubliniin myöhään, herättiin sieltä perjantaina ja hypättiin vuokra-autoon suuntana Irlannin länsirannikko ja Galway. Monien epäonnisten sattumien seurauksena perjantain suunnitelmat meni useampaan kertaan uusiksi, mutta lopulta päästiin melkein suoraan Atlantin rannikolla sijaitsevaan Bed&Breakfast -paikkaan jossa majoituttiin. (An Gar Mor, suosittelen lämpimästi!) Päivän saldona oli lähinnä sumua auton ikkunasta. Lähdettiin kuitenkin vielä kylään hakemaan pizzaa ja käytiin samalla ihailemassa todella pimeää merta. Pizza oli hyvää, todella hyvää ja tehtiin sen ääressä suunnitelmat seuraaville päiville.

Näkymä auton ikkunasta matkalla halki Irlannin

Merenrantaa <3

Launtaina oli vuorossa Galwayn kaupunki ja Cliffs of Moher. Näistä jälkimmäinen oli alun perin suurin syy länsirannikolle lähtemiseen. Aamulla meitä tervehti sumu, ja ilma oli todella kylmä. Pyörittiin Galwayssa pari tuntia, varmaan kiva paikka kesällä, ja jatkettiin matkaa Cliffs of Moherille. Tie oli pitkä, mutta onneksi maisemat perillä korvasi sen. Eikun hetkinen, eipäs korvannutkaan. Sielläkin meitä vastassa oli.... sumu! Ei siis nähty yhtään mitään, ja päätettiin vetäytyä kahvilaan odottamaan josko sumu hälvenisi. Hälveni vähän, ja olihan se sit upeaa. Vielä kauniimpi olisi tosin varmaan selkeällä säällä... Siellä on muuten kuvattu Harry Potter and the Half-Blood Princen se luola kohtaus!

Galwayn joulumarkkinat

Cliffs of Moher ennen ja jälkeen sumun

Lisää merenrantaa..

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli taas auto ja suuntana Dublin. Siellä pyörittiin sitten maanantai-iltaan saakka kierrellen päällisin puolin kaikki ns. päänähtävyydet. En osaa oikein sanoa siitä mitään, pidin enemmän siitä luonnon katselemisesta. Luulen, että Dublin voisi toimia asuinpaikkana, mutta en mä siitä turistina mitenkään erityisesti nauttinut, vaikka ihan hieno kaupunki olikin. Irlantiin voisin mennä uudestaan, mutta itse Dubliniin ei varsinaisesti ole tarvetta palata pidemmäksi aikaa.

Uusi kaverini Dublinista

Dublin must-see

Hei loppuun pari huomiota Irlannista! Jostain kumman syystä, pikkutiellä mitä ajettiin Cliffs of Moherille oli 100km/h rajoitus, vaikka tie tuntui olevan turvallinen max 60km/h vauhdissa jatkuvine mutkineen ja surkeine näkyvyyksineen. En tosin tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta vaikutti että siellä ajetaan ehkä vähän turhan lujaa. (Itse ajettiin sitä tietä enimmäkseen about 50km/h..) Ainakin Dublinissa ihmiset oli todella paljon epäystävällisempiä kuin täällä, kukaan ei edes pyytänyt anteeksi vaikka ois törmännyt suhun, ja jos itse pyysit niin ne vaan mulkaisi tai murahti takaisin, jos sitäkään. Lisäksi, siellä oli todella kallista verrattuna Britteihin. Mun teki hirvittävästi mieli karkkia sunnuntaina, ja kävin Tescossa, mutta jäi ostamatta kun yksi Twix patukka maksoi 1,20 euroa!!!!!!! Mitä ne maksaa Suomessa, jonkun 50-60senttiä.... Ja kyllä, on täysin loogista päätellä maan yleinen hintataso karkkien perusteella..

Baileys Cheesecake. Oli nam.

Toinen Dublin must-see

Nyt palaan takaisin kouluhommien pariin, ja yritän saada jotain tehtyä. Huomenna aamulla syntisen aikaisin hyppään junaan ja lähden pikavisiitille Skotlantiin, Glasgowhon. Viikon päästä vuorossa Lontoo, ja kahden viikon päästä Edinburgh. Ja kolmen viikon päästä Suomi. Ihan käsittämätöntä, mutta odotan kyllä jo vähän, että pääsen Suomeen. Siellä kun löytää rasvatonta laktoositonta maitoa käytännössä jokaisesta kaupasta verrattuna Manchesterin yhteen... Palataan... :) (Viljami jos luet tätä, katsoin just koti-ikävää lievittääkseni El loco mucho grande donde es amigo n. Ei auttanut, tuli vaan enemmän ikävä.)

Kouluvierailusta

Moikka!

Kuten olen maininnut, mulla kuuluu täällä opintoihin pieni "harjoittelu" paikallisessa koulussa, ja haluaisin kertoa siitä lyhyesti, koska oon aika innoissani siitä. Vietän siis päivän kerran viikossa seuraamassa opetusta ja auttamassa tarvittaessa. Koulu, jossa olen, on katolinen alakoulu, mutta oppilaiden ei kuulemma ole pakko olla katolisia. Opettajista en tiedä, mutta en usko että kaikki ovat. Uskonto kuitenkin näkyy pitkin päivää rukouksissa ja uskonnollisissa lauluissa. Myös koulussa painotettaviin arvoihin uskonto luonnollisesti vaikuttaa. Oma henkilökohtainen suosikkini on Puuha-Peten tunnusmusiikkiin laulettu "God's a builder" -laulu joka päivä ennen lounasta.

Koulu on hyvin erilainen verrattuna kouluihin kotisuomessa. Kaikki varmaan tietävät, että Britanniassa käytetään koulupukuja. Ja osa ehkä tietää että koulu aloitetaan aiemmin. Itse olen aloittavalla luokalla, tätä alempana on vain nursery eli vähän niin kuin lastentarha, ja lapset luokassa ovat iältään 4-5 -vuotiaita, ja jo heillä on koulupuvut. He aloittavat koulun kello 9 aamulla, tosin osa tulee jo päivähoitomaisesti aiemmin syömään aamupalaa ja leikkimään. Jo nämä nelivuotiaat kutsuvat opettajia Mr. sukunimi ja Miss Sukunimi. Jo näitä nelivuotiaita käsketään ulkoillessaan pysyä kaukana lätäköistä ja mudasta. Hassua, eikö?

Ollessani koulussa, minusta tuntui välillä, että lasten on tärkeintä olla hiljaa ja nätisti paikallaan. Sitä painotettiin koko päivä; päivän aluksi piti istua hiljaa, ulkoa sisälle piti jonottaa suorassa jonossa hiljaa, päivän päätteeksi piti istua hiljaa. Seurasin vähän myös vanhempia oppilaita, ja sen hiljaa istumisen he olivat todellakin oppineet.

Vielä yksi asia tulee äkkiseltään mieleen. Työskentelen iltapäivisin kolmasluokkalaisten kanssa, koska heidän omalla opettajallaan on kädet täynnä töitä muutenkin, niin meitä on pyydetty auttamaan. Tehtävä on auttaa lukivaikeus-oppilaita lukemisessa, heidän päivittäiseen kouluarkeensa kuuluu harjoitella ääneen lukemista henkilökohtaisessa ohjauksessa. Niin se oli kirjattu heidän HOPS:eihinsa. Minusta onvähän outoa, että minut (meidät), ensimmäisestä harjoittelupäivästä lähtien laitettiin hoitamaan tätä tehtävää. Ohjeeksi annettiin "Anna heidän lukea pari sivua ja sano jotain positiivista palautteeksi." Olen hoitanut tätä tehtävää iltapäivisin nyt neljän viikon ajan, ja joka kerta joudun sanomaan apua pyytävälle lapselle vähintään kerran että sori mutta en ole nähnyt tota sanaa ikinä ennen, en osaa sanoa miten se lausutaan. En ole viettänyt tarpeeksi aikaa opettaen suomalaisissa kouluissa sanoakseni varmaksi, mutta olen melko varma, että meillä lukemisen opettajaksi ei laitettaisi ihmistä jonka äidinkieli ei ole suomi.

P.S. Meillä on pukukoodi, mustat housut tai hame, ei farkkuja ja hameen tulee olla polvipituinen. Tennarit eivät kelpaa kenkinä. :D