Päivää vailla kaksi kuukautta

Terveisiä aurinkoisesta Manchesterista! Täällä on vielä mukava syksyinen sää, vaikka viime viikolla sytytettiinkin jo kaupungin jouluvalot ja eilen avattiin joulutorit. Käytiin heti tsekkaamassa niitä nopeasti iltakävelyllä tyttöjen kanssa, ja kivalta vaikuttivat, jotain piristystä tänne pimeyden keskelle. Täälläkin on tosiaan pimeää, ei niin pimeää kuin Suomessa, mutta pimeää kuitenkin.

Trafford Centre näyttää kivalta pimeässä

Viime viikko meni taas vähän liian nopeasti kun oli kivaa, vaikka ei mitään erityistä tehtykään. Käytiin Liverpoolissa torstaina, ja mäkin näin vihdoin Penny Lanen ja Beatles-museon. Löytyi sieltä sitten Titanic-muistomerkkikin, mitä rakas veljeni kahta viikkoa aikaisemmin kyseli. Ye Cracke oli edelleen ihana pubi, ja katedraali vaikuttava. Kotimatkan päätteeksi käytiin vielä katsomassa Stand Upia The Comedy Storessa (suosittelen tänne matkaaville!). Seuralaiseni koki tarpeelliseksi paljastaa että olemme Suomesta (joojoo niin se toimii, I know Viljami), ja saatiin kuulla siitä useampaan otteeseen.

Kolmas kerta toden sanoo..

Perjantaina oli tarkoitus mennä katsomaan valojen sytytystä mutta missattiin lopulta koko juttu kun juututtiin ruuhkaan. Ei me taidettu kauheasti missata, mutta mentiin sen sijaan syömään mexicolaista Lontoossa hyväksi todettuun Wahacaan. Lauantai oli jännittävämpi, kun käytiin katsomassa City- Middlesbrough valioliigamatsia! Oli huomattavasti parempi tunnelma kuin Eurooppaliigassa, kun oli koti- ja vierasjoukkueen kannattajia kannustushuutoineen. Meidän takana istui mies perheensä (vaimo + lapset) kanssa, mutta kielenkäyttöön se ei vaikuttanut. Tarkat sanat taisivat olla jotain luokkaa "fuck off you bloody wanker", pitäähän lapsetkin toki opettaa pienestä pitäen jalkapallokulttuuriin. Pitkään näytti että City (odotetusti) voittaa, mutta lisäajalla tultiinkin tasoihin. Middlesborough'n kannattajat juhlivat tasapeliä kuin voittoa, ja siinä missä City-fanit lähtivät heti stadionilta,  Middleborough-fanit jäivät sinne omaan osioonsa hyppimään ja laulamaan. Kun päästiin ulos stadionista, huomattiin että siellä näitä vierasfaneja saatettiin poliisien valvonnassa busseihin aidatulla alueella, ja kaikki bussit lähtivät sitten peräkanaa poliisisaattueessa kotia kohti. Kyllä täällä tuo turvallisuus on näköjään otettava vakavasti...

Sääkin suosi pelissä niin ei ihan täysin jäädytty..

Palattiin keskustaan pyörimään, kun oltiin alustavasti sovittu drinkkitreffeistä parin suomalaisen kera, mutta teknisten epäonnien vuoksi ei koskaan tavoitettu toisiamme ja me lähdettiin tsekkaamaan Bonfire Night Platt Fields Parkissa. Meinattiin taas juuttua ruuhkaan, mutta nähtiin kokko ja ilotulituksetkin. Olin niin onnellinen, että ehdittiin koska tykkäsin siitä ilotulituksesta todella paljon! Jos muistan oikein, niin katsottiin sen kestävän minuuttia, ja oli pauketta ja säihkettä. Kotona pakattiin aamua varten ja sunnuntaina laitoin viimeisen vierailijani kotiin Suomeen, ja aloin odottaa kuuden viikon päässä odottavaa kotiinpaluuta.

Käytiin Nottinghamissa 30.10 päiväreissulla, ja vaikka Sherwoodin metsä missattiin niin käytiin katsomassa tämmösiä luolia kaupungin alla, suosittelen!

Tää viikko on ollut vaikea. Mun on ollut vaikea olla täällä, nyt kun brittikulttuurista ja tästä kaupungista on hävinnyt suurin hohto. Maanantaina onnistuin pitämään itseni kiireisenä kouluhommissa mutta sen jälkeen on ollut vaikea saada kiinni mistään, ja oon joutunut moneen kertaan sanomaan itselleni, että enää kuusi viikkoa. Tiedän kuitenkin että kyllä tää tästä, paljon kivaa on vielä tulossa ja olisihan mulla paljon sellaista ei niin kivaa tekemistäkin tehtävänä... Tai no en tiedä paljon mutta jonkin verran kuitenkin. Eilen mulla oli eka päivä placementissä, voisin kirjoittaa siitä tänään vielä oman postauksensa ettei tästä tuu ihan kilometrijuttua taas.. Nyt lähden hyppelehtimään tuonne raikkaaseen ulkoilmaan vähäsen, viemään yhden tärkeän paketin postiin.. Palataan!