Born to run

Long time no see! Hävettää ajatellakin että näin paljon aikaa ehti venähtää kirjoitusten välissä. Mulla on lojunut kolme viikkoa luonnoksissa kirjoitus siitä kouluvierailusta, ois varmaan aika julkaista sekin.... Mutta mitäs, täällä pyyhkii ihan kivasti. Brittiläinen elämäntyyli on tarttunut, sorryt tulee jo ihan automaattisesti ja joskus pysähdyn juttelemaan vanhusten kanssa säästä. On tässä toki myös downside, nimittäin sää. Joulu on muka kolmen viikon päästä ja täällä oli esim eilen kymmenen astetta... Mutta mitäkö olen puuhaillut kun en ole ehtinyt kirjoittaa? No koulutöitä! Yritin saada kaikki pois alta, ja onnistuin ihan hyvin, mitä nyt American Spaces tuottaa ihan liikaa päänvaivaa. Vaikea vähän kirjoittaa kahdesta elokuvasta jos on nähnyt vain toisen.. On tässä ehditty matkustaakin, siitä lisää nyt.

Whitbyn satama

Pari viikkoa sitten hyppäsin junaan suuntana North Yorkshire Moors ja HOST-vierailu englantilaisessa kodissa. Suosittelen tätä muuten ehdottomasti jos on joskus mahdollisuus! Vietettiin (mun kanssa samassa paikassa oli tyttö Indonesiasta!) viikonloppua siis isossa, ihan tajuttoman siistissä (as in cool) maalaistalossa. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla, se oli jotain Harry Potterin Kotikolon ja Downton Abbeyn kartanon väliltä. Täynnä hienoja esineitä, ja Drawing room ja kaikki, mutta kuitenkin tajuttoman kotoisa ja kalkkunoita pihamaalla. Perjantai vietettiin ihan siellä, lauantaina käytiin kylän joulumyyjäisissä. Siellä olo taas oli kuin Heartbeatissa, ei huhhuh. Teetää, itsetehtyjä leivonnaisia ja kylän opettajan mies soittamassa joululauluja haitarilla ja jollakin perinnesoittimella. Kaikki tapahtui Village Hallissa, ja voi miten ihmiset oli mukavia. Aloin salaa haaveilla muutosta englantilaiseen maalaiskylään. Ainiin, parasta vielä, että Heartbeat on oikeasti kuvattu siellä, ei kyseissä kylässä mutta ehkä 20km päässä!! Kuitenkin jatkettiin matkaa Whitbyyn, ja sain nähdä myös itärannikon. Oli soma kaupunki, mutta vähän turhan kylmä marraskuussa koska kylmä merituuli, yöh. Illaksi palattiin kotiin, valmistin itse! Puddingia jälkiruuaksi ja sitten vaan oleskeltiin. Sunnuntaikin meni leppoisissa merkeissä ja palattiin kotiin. HOST-ihmiseni oli kyllä vaan ehkä maailman mielenkiintoisin ihminen ikinä, hän oli matkustanut paljon ja hänellä oli matkamuistoja kaikkialta. Toivon syvästi, että tapaan hänet kun hän seuraavan kerran tulee Suomeen. (Hän on ihan britti mutta miehensä oli puoliksi suomalainen, joten hän on käynyt Suomessa monesti!)

Whitbyn hiekkarantaa

Drawing room

Seuraava viikko meni koulutöiden merkissä, ja ehdinpä myös pitää koodaussession kotiopetuksessa oleville lapsille. Se oli osa yhtä kouluprojektia ja meillä oli kyllä todella mukavaa siellä. Luotiin koodi, jolla pystyi soittamaan musiikkia hedelmillä. Pitkä tarina, mutta siinä meitä auttoi laite nimeltä CodeBug, joka ollaan myös käännetty suomeksi osana tätä projektia. Viikonloppuna suunnattiin Irlantiin, ja oltiin siellä neljä päivää. Lennettiin torstaina Dubliniin myöhään, herättiin sieltä perjantaina ja hypättiin vuokra-autoon suuntana Irlannin länsirannikko ja Galway. Monien epäonnisten sattumien seurauksena perjantain suunnitelmat meni useampaan kertaan uusiksi, mutta lopulta päästiin melkein suoraan Atlantin rannikolla sijaitsevaan Bed&Breakfast -paikkaan jossa majoituttiin. (An Gar Mor, suosittelen lämpimästi!) Päivän saldona oli lähinnä sumua auton ikkunasta. Lähdettiin kuitenkin vielä kylään hakemaan pizzaa ja käytiin samalla ihailemassa todella pimeää merta. Pizza oli hyvää, todella hyvää ja tehtiin sen ääressä suunnitelmat seuraaville päiville.

Näkymä auton ikkunasta matkalla halki Irlannin

Merenrantaa <3

Launtaina oli vuorossa Galwayn kaupunki ja Cliffs of Moher. Näistä jälkimmäinen oli alun perin suurin syy länsirannikolle lähtemiseen. Aamulla meitä tervehti sumu, ja ilma oli todella kylmä. Pyörittiin Galwayssa pari tuntia, varmaan kiva paikka kesällä, ja jatkettiin matkaa Cliffs of Moherille. Tie oli pitkä, mutta onneksi maisemat perillä korvasi sen. Eikun hetkinen, eipäs korvannutkaan. Sielläkin meitä vastassa oli.... sumu! Ei siis nähty yhtään mitään, ja päätettiin vetäytyä kahvilaan odottamaan josko sumu hälvenisi. Hälveni vähän, ja olihan se sit upeaa. Vielä kauniimpi olisi tosin varmaan selkeällä säällä... Siellä on muuten kuvattu Harry Potter and the Half-Blood Princen se luola kohtaus!

Galwayn joulumarkkinat

Cliffs of Moher ennen ja jälkeen sumun

Lisää merenrantaa..

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli taas auto ja suuntana Dublin. Siellä pyörittiin sitten maanantai-iltaan saakka kierrellen päällisin puolin kaikki ns. päänähtävyydet. En osaa oikein sanoa siitä mitään, pidin enemmän siitä luonnon katselemisesta. Luulen, että Dublin voisi toimia asuinpaikkana, mutta en mä siitä turistina mitenkään erityisesti nauttinut, vaikka ihan hieno kaupunki olikin. Irlantiin voisin mennä uudestaan, mutta itse Dubliniin ei varsinaisesti ole tarvetta palata pidemmäksi aikaa.

Uusi kaverini Dublinista

Dublin must-see

Hei loppuun pari huomiota Irlannista! Jostain kumman syystä, pikkutiellä mitä ajettiin Cliffs of Moherille oli 100km/h rajoitus, vaikka tie tuntui olevan turvallinen max 60km/h vauhdissa jatkuvine mutkineen ja surkeine näkyvyyksineen. En tosin tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta vaikutti että siellä ajetaan ehkä vähän turhan lujaa. (Itse ajettiin sitä tietä enimmäkseen about 50km/h..) Ainakin Dublinissa ihmiset oli todella paljon epäystävällisempiä kuin täällä, kukaan ei edes pyytänyt anteeksi vaikka ois törmännyt suhun, ja jos itse pyysit niin ne vaan mulkaisi tai murahti takaisin, jos sitäkään. Lisäksi, siellä oli todella kallista verrattuna Britteihin. Mun teki hirvittävästi mieli karkkia sunnuntaina, ja kävin Tescossa, mutta jäi ostamatta kun yksi Twix patukka maksoi 1,20 euroa!!!!!!! Mitä ne maksaa Suomessa, jonkun 50-60senttiä.... Ja kyllä, on täysin loogista päätellä maan yleinen hintataso karkkien perusteella..

Baileys Cheesecake. Oli nam.

Toinen Dublin must-see

Nyt palaan takaisin kouluhommien pariin, ja yritän saada jotain tehtyä. Huomenna aamulla syntisen aikaisin hyppään junaan ja lähden pikavisiitille Skotlantiin, Glasgowhon. Viikon päästä vuorossa Lontoo, ja kahden viikon päästä Edinburgh. Ja kolmen viikon päästä Suomi. Ihan käsittämätöntä, mutta odotan kyllä jo vähän, että pääsen Suomeen. Siellä kun löytää rasvatonta laktoositonta maitoa käytännössä jokaisesta kaupasta verrattuna Manchesterin yhteen... Palataan... :) (Viljami jos luet tätä, katsoin just koti-ikävää lievittääkseni El loco mucho grande donde es amigo n. Ei auttanut, tuli vaan enemmän ikävä.)